Kuumetta, yskää, kurkkukipua.... On tylsää olla kipeä Istanbulissa! Tulin tanne Vanista, jossa on ollut tammikuussa lintuinfluenssaa. Vitsiniekat kurdit naureskelevat nyt, että minulla ei ole guz kribi, van kiz gribi.... (guz = lintu, kiz = tyttö, gribi = influenssa)

Olin lauantaina kurdikonferenssissa Bilge yliopistolla Istanbulissa. Turvatarkastukset oli siellä samaa luokkaa kuin lentoasemalla, paisi että ruumiintarkastus tehdään kaikille. Lentoasemillahan se tehdään vain niille, joiden kohdalla metallinilmaisin piippaa. Poliiseja oli niin paljon, että he olivat tulleet tavallisten poliisiautojen lisäksi viidellä poliisibussilla.

Tapasin konferenssissa Ismail Besikcin. Laitan hänen kuvansa tähän sivulle kun opin käyttämään kuvaohjelmaa. Vaikka vuodatus.net on suomeksi, niin ohjeet eivät ole helppoja kun koneen kaikki ohjeet ovat turkiksi. Besikci näytti hyvin voivalta, hän näyttää selvinneen hyvin vankilavuosistaan. Tiedoksi niille, joille nimi ei ole tuttu: Ismail Besikci on turkkilainen sosiologi, joka on ollut kahdeksantoista vuotta vankilassa kirjoittamiensa kirjojen takia. Besikci on etnisesti turkkilainen, ei kurdi. Hän kiinnostui kurdeista suorittaessaan asevelvollisuuden 1960-luvulla Hakkarissa. Sosiologin koulutuksen saaneena hän kyseenalaisti Turkin valtin virallisen linjan, että kurdeja ei ole olemassa. Hän on kirjoittanut yli kolmekymmentä korjaa, melkein kaikki niistä on kielletty Turkissa.

Jos joku lukee tätä pari minuuttia sen jälkeen kun teksti on ilmestynyt nettiin, niin kannattaa katsoa tuleeko tekstiä hetken kuluttua lisää. Tallennan tämän lyhyissä pätkissä, koska Turkissa on usein sähkökatkoja, myös Ýstanbulissa.

Lähden huomenna takaisýn Vaniin. Ihanaa päästä pois Istanbulin kalabaliikista ja hirveistä liikenneruuhkista!