Vietin matkani lopuksi pari päivää Istanbulissa. Se oli varsinainen turistihelvetti, myös lämpötilan suhteen.

Päätin unohtaa kurdiasiat hetkeksi ja vietin paluulentoa odotellessa turistipäivän Sultanahmetissa, Sinisen Moskeijan ja Topkapin kupeessa, Bosporin salmen rannalla. Kaikki oli erilaista kuin olin kuvitellut, mutta sain toki ajatukset hetkeksi irti kurdien ongelmista.

Kun Atatürkin lentoasemalta matkustaa keskustaan (matka kestää milloin puoli tuntia, milloin kaksi tuntia...) tie kulkee upeassa rantamaisemassa, jossa voi ihailla kymmeniä rahtilaivoja ja öljytankkereita parkkeerattuna .... no, merelle, Kyllikki Villan lokikirjasta löytyisi kyllä oikeat termit. Rannalla on upea kilometrien mittainen puisto, jossa on ihmisiä pick nickillä. Sitä puistoa lähdin ensimmäiseksi etsimään. Yllättäen ranta olikin aivan autio, ainoa paikka jossa ei näkynyt ihmisiä tässä kaupungissa, jossa on noin viisitoista miljoonaa asukasta. Jostain kuului kumeaa koiran haukuntaa, joten en jäänyt nauttimaan rauhasta....

Atatürkin lentoasema Istanbulissahan on nyt yhtä rahtiterminaalia pienempi, toissapäivänä siellä roihusi tulipalo, joka romahdutti koko rahtiterminaalin. Kurdistanin Vapauden Haukat on jo ilmoittanut sytyttäneensä palon. Viranomaiset tosin ilmoittivat heti, että tulipalo sai alkunsa oikosulusta. Nopeasti päätelty, kun kymmenien metrien korkuiset lieskat vielä roihusivat lentoasemalla. Niin tai näin, mikään vaihtoehto ei ole hyvä lentoaseman turvallisuudesta vastaavien kannalta. Mikähän on sähkötöiden taso muualla lentoasemalla, joka on valmistunut vasta pari vuotta sitten??

No, minun lomani aikana lentoaseman kaikki terminaalit olivat vielä jäljellä ja kaupunki vietti normaalia arkea. Siirryin Bosporin rannalta tutustumaan Topkapin ympäristöön. Siellä oli, no, ravintoloita, kalliita putiikkeja, matkamuistokauppoja, turistibusseja ja mielettömästi ihmisiä, kaikki ulkomaalaisia ja ryhmissä liikkuvia. Useimmat ryhmät olivat japanilaisia tai korealaisia, selässä kiva pieni reppu jossa on matkatoimiston logo, ottamassa kuvia kivalla pienellä digikameralla toisista ryhmän jäsenistä, jotka poseeraavat kiva reppu selässä kuuluisalla paikalla.

Olin viime jouluna Barcelonassa, ja sielläkin oli mielettömästi turisteja ja samanlainen tunnelma. Sinisen Moskeijan paikalle voisi vaihtaa Gaudin Sagrada Familian, ja täydestä menisi, sillä turisteja täynnä olevissa kaduissa ei ole juuri eroa.

Itä-Turkissa olin yksilö, sillä muita ulkomaalaisia ei yleensä ole näköpiirissä, Sultanahmetissa oli mukava sulautua turistien massaan. Mutta ne liikenneruuhkat! Ja tällä alueella kaikki jonoissa seisovat autot ovat turistibusseja. Kun kävelin hotelliltani Siniseen moskeijaan, matka kesti viisi minuuttia. Kun menin sinne minibussissa, samaan matkaan meni ruuhkassa kaksikymmentä minuuttia. Eikä bussissa todellakaan ollut ilmastointia. Jos olette Istanbulissa matkalla lentoasemalle, shuttle bussi on ihan hyvä vaihtoehto, ne hakevat matkustajat hotellilta ja lippu maksaa vähemmän kuin THY:n lentokenttäbussi, johon pääsee kyytiin vain yhdeltä pysäkiltä. Mutta varatkaa riittävästi aikaa: kun ostin lipun, minulle sanottiin, että matka kestää noin 45 minuuttia. Toiveajattelua! Bussi kiersi ennen lähtöä melkein tunnin Sultanahmetissa noukkimassa matkustajia eri hotelleista. Ja kyseessä oli pikkubussi, johon otettiin vain kymmenen matkustajaa.