Tänäisessä Huvudstadsbladetissa on kirjoitukseni. Laitan sen tähän suomeksi, koska osa lukijoistani (kuten jotkut Suomessa asuvat kurdit) eivät osaa ruotsia. Tänään ilmestyi myös kolumnini Gulanissa, se on englanniksi Sahmaran-blogissani ja soraniksi Gulanin nettisivulla.

Presidentin valinta turkkilaiseen tapaan

Lähipäivät ja -viikot ovat Turkissa levottomia. Presidenttiehdokkaiden rekisteröinti alkaa maanantaina 16. huhtikuuta. Valinnan tekee parlamentti. Mitä Turkissa tuleekaan tapahtumaan, on hyvä pitää mielessä lähtökohta: pääministeri Recep Tayyip Erdogan on kampanjoinut pitkään päästäkseen presidentiksi ja hänen AK-puolueellaan on yli puolet parlamenttipaikoista.

Armeijalla on Turkissa paljon valtaa, mutta sen tapana ei ole järjestää tiedotustilaisuuksia. Torstaina 12. huhtikuuta armeijan komentaja Yasar Büyükanit kuitenkin piti tiedotustilaisuuden - edellisestä vastaavasta tapahtumasta on aikaa yli kaksi vuotta.

Kenraali Büyükanit kertoi armeijan olevan valmis hyökkäämään PKK:n päämajaan Kandiliin Pohjois-Irakiin. Hän myös ilmoitti, että seuraavan presidentin pitää olla sitoutunut sekularismiin. Pääministeri Erdogan ei sitä ole, hän ja AK-puolue ovat sitoutuneet islamiin.

Kumpikaan näistä Büyükanitin mielipiteistä ei tullut turkkilaisille yllätyksenä. Sitä enemmän he ihmettelevät, miksi hän halusi muistuttaa niistä televisiossa.

Vaikka Turkin armeija uhoaa lähtevänsä Pohjois-Irakiin “ratkaisemaan kurdikysymyksen lopullisesti”, hyökkäys on epätodennäköinen. Pohjois-Irakia hallinnoiva Kurdistanin aluehallinto ja Yhdysvallat eivät sitä hyväksy. Yhdysvaltalainen kenraali Richard Myers sanoi 8. huhtikuuta, että Turkin armeijan saapuminen Pohjois-Irakiin voisi johtaa tilanteeseen, jossa vastakkain ovat turkkilaiset ja amerikkalaiset sotilaat.

Miksi armeijan komentaja vaati televisiossa jotain, mitä Yhdysvallat ei hyväksy? Kuten Ihmisoikeussäätiö TIHV:in johtaja Yavuz Önen totesi, Büyükanit osoitti puheensa kaikille muille tahoille paitsi ei Yhdysvalloille. Varsinainen syy esiintymiseen olikin siis toinen asia, armeijan vaatimus saada Turkkiin sekularismiin sitoutunut presidentti.

Kun Turkin demokratisoituminen käynnistyi EU-neuvottelujen myötä, sen johdossa on ollut pääministeri Erdogan. Uudistuksia vastustaa “syvän valtion” verkosto, jossa armeijalla uskotaan olevan merkittävä osuus. Kun Erdogan on yrittänyt viedä parlamenttiin uudistuspaketteja, maassa on syntynyt yllättäviä kriisejä. Usein ne ovat osoittautuneet armeijan provokaatioiksi, kuten Semdinlin pommi-isku.

Aikooko armeija nyt katsella toimettomana vierestä kuinka parlamentin enemmistö äänestää oman puheenjohtajansa presidentiksi?

Koska lumi on sulanut vuorilta, taistelut armeijan ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n välillä ovat jälleen käynnissä. Pääsiäisenä niissä kuoli kymmenen turkkilaista sotilasta. Se kiristi Turkin ilmapiiriä, joka oli ennestäänkin räjähdysaltis. Yhdysvaltojen ja Kurdistanin aluehallinnon kielloista huolimatta turkkilaisia santarmien tiedustelupalvelun Jitemin agentteja on nähty Pohjois-Irakissa ja keskiviikkona 11.4. ensimmäisten turkkilaisten sotilasajoneuvojen raportoitiin saapuneen sinne.

Mistä on kyse? Onko Yasar Büyükanitin tavoitteena PKK:n vai pääministeri Erdoganin voittaminen? Kuten kenraali Richard Myers totesi, PKK:n sissien lyöminen vuoristossa on vaikeaa. Turkin armeija on hyökännyt PKK:ta vastaan Irakissa vuosien varrella kaksikymmentä kertaa, ja lopullinen ratkaisu on jäänyt saavuttamatta kerta toisensa jälkeen.

Jos Turkin armeija nyt vastoin kaikkia kieltoja hyökkää Kandiliin, tärkeimmät seuraukset saattavat näkyä Turkissa. Hyökkäys voisi johtaa mellakoihin ja väkivaltaisiin yhteenottoihin turkkilaisten ja kurdilaisten nationalistien kesken. Se olisi armeijalle hyvä tilaisuus julistaa maahan poikkeustila - ja Erdogan jäisi valitsematta presidentiksi.

Tämä strategia on toiminut Turkissa aiemmin kun armeija on halunnut saada tahtonsa läpi. Mutta nykyään tilanne on monella tavalla erilainen kuin esimerkiksi vuonna 1980.