Siitä on jo melkein kolme viikkoa kun palasin matkalta, joten lienee korkea aika kertoa lisää matkakuulumisia. Varsinkin kun uusi matka on jo suunnitteilla.... Blogissani käydään päivittäin 50-90 koneelta, joten ilmeisesti asia kiinnostaa - sorry, että en ole kirjoittanut nopeammin!

Jätin viime maanantaina Serhildan -kirjan käsiksen kustantajalle, ja ajattelin että nytpä voin vähän huilia, laittaa kasvimaan ja muut keskeneräiset asiat kuntoon. Mutta sain tosi ahkeran kustannustoimittajan. Hän palautti tekstin kommentteineen jo keskiviikkona. Joten se siitä vapaa-ajasta.

Kaivan nyt muistiinpanoistani pari kiinnostavaa asiaa: Lontoossa ollut seminaari turkkilaisesta nationalismista ja esiintymiseni Roj-TV:ssä.

24. huhtikuussa London School of Economicsissa oli iltaseminaari, jonka aiheena oli "The Rise of Nationalism in Turkey during the EU Accession Process". Siis kansallisuusaatteen nousu Turkissa EU-neuvottelujen aikana. Siinä puhuivat emeritusprofessori Sami Zubaida Birbeck Collegesta, professori, Radikal-lehden kolumnisti Murat Belge Bilgi yliopistolta ja apulaisprofessori Mesut Yegen METUsta.

Vaikka seminaarin aihe oli mielenkiintoinen, sen anti oli vaatimaton. Herrat nimittäin puhuivat aiheen vierestä.

Murat Belge kertoi tulevansa maasta, jossa kaikki ovat onnettomia ja vihaisia. Ilmassa oleva vihamielisyys on saavuttanut huolestuttavan tason. Esimerkiksi samanlaiset lakit mitä Ogün Samast käytti ovat nykyään suosittuja.

Murat Belge tiivisti nykytilanteen näin (laitan sen englanniksi, että voin käyttää hänen sanojaan):

Nationalists say: Yes, we did the Armenian genocide. And we will do it again. And Kurds, if you are not careful, your turn will be next.

(Kansallismieliset sanovat: Kyllä, me teimme armenilaisten kansanmurhan. Ja teemme sen uudestaan. Ja kurdit, jos ette ole varovaisia, teidän vuoronne on seuraavaksi.)

Mesut Yegen vastasi:

I do not believe that Kurds could share the fate of Armenians. However, if there will be a regional war, then all analysis collapse and anything can happen. But such a war would mean the end of Turkey

(En usko, että kurdit voisivat jakaa armenialaisten kohtalon. Kuitenkin, jos tulee alueellinen sota, niin silloin kaikki analyysit ovat merkityksettömiä ja mitä tahansa voi tapahtua. Mutta sellainen sota merkiksisi Turkin loppua.)

(Ne, jotka seuraavat Turkish Daily Newsistä Mehmet Ali Birandin kolumneja ovat varmaan huomanneet, että hänkin puhuu Turkin hajoamisen uhkasta, ei kiihkonationalistiseen sävyyn, vaan vakavasti otettavana mahdollisuutena.)

Brysselissä kävin Roj-TV:ssä ja kerroin "Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkista" suorassa lähetyksessä. Olen käynyt Denderleuwin studioilla muutamia kertoja vuosien varrella ja aina siellä on jotain muutoksia. Nyt suurimmat muutokset olivat meikkaushuoneessa, jonne oli hankittu tosi hieno tuoli. Maskeeraaja oli nuoria belgialainen mies, jonka tukka oli tupeerattu vähän punkkarityyliin.

Viime talvena jännitin suoria televisiolähetyksiä Suomessa, mutta nyt ne tuntuvat helpoilta, tehtiinhän ne suomeksi. Roj-TV:n lähetys oli kurdiksi, ja minä puhuin englantia. Minulle kerrottiin, että ohjelma tulkataan minulle englanniksi, mutta ihmettelin vähän miten se tapahtuu suorassa lähetyksessä. He vakuuttivat, että he ovat tehneet sen monta kertaa, ja hallitsevat asian.

Studiossa sain kuulokkeen korvaani, josta kuului simultaanitulkkauksena haastattelijan kysymykset. Ne oli toki käyty etukäteen läpi pääpiirteissään. Minua oli neuvottu vastaamaan lyhyesti, ja niin teinkin. Luulin, että minun ääneni ei mene ohjelmaan, mutta kun katsoin sitä myöhemmin videolta, niin ohjelmassa kuului sekä minun ääni että niiden tulkkaus kurdiksi.

Opin siis koko ajan uusia asioita. Niitä oppii, kun on pakko. Ja nopeasti, kun on pakko oppia nopeasti.