Oikeudenkäynti armenialaisen Agos-lehden Hrant Dinkin murhasta epäiltyjä kahdeksaatoista henkilöä vastaan on alkanut Istanbulissa. Bianet seuraa tiiviisti oikeudenkäyntiä, joten kiinnostuneiden kannattaa seurata Bianetin nettisivuja, joilla on paljon tietoa myös englanniksi.

Minulla ei ole nyt aikaa referoida murhaoikeudenkäyntiä, mutta kerron lyhyesti Turkin sananvapauden keskeisestä ongelmasta, artiklasta 301. Se määrää rangaistavaksi turkkilaisuuden, tasavallan sekä valtion perustan ja sen instituutioiden häpäisemisen. Rangaistus tästä on vankeutta kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Mikäli Turkin kansalainen syyllistyy tähän "rikokseen" ulkomailla, rangaistusta tiukennetaan kolmanneksella. Käytännössä valtion häpäisemisenä voidaan pitää pelkkää epämiellyttävän asian mainitsemista, kuten sen toteamista, että armeija on tuhonnut Kaakkois-Turkissa tuhansia kyliä.

Artikla 301 tuli voimaan kesäkuussa 2005, jolloin Turkin sananvapaustilannetta yritettiin parantaa Euroopan Unionin vaatimusten mukaisesti. Se korvasi aiemman, tiukemman rikoslain artiklan 159.

Useimmat toimittajia ja kirjailijoita vastaan nostetut syytteet perustuvat artiklaan 301. Mm. Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanutta Orhan Pamukia vastaan on nostettu rikossyyte tällä perusteella, koska hän totesi eräässä haastattelussa armenialaisten kansanmurhan tapahtuneen. Syyttäjä kuitenkin veti syytteen pois valtavan kansainvälisen vastalauseiden ryöpyn jälkeen, tämä tapahtui ennen kuin Pamuk sai Nobelin palkinnon.

Myös tammikuussa 2007 murhattu armenialaisen Agos-lehden päätoimittaja Hrant Dink oli syytettynä artiklan 301 perusteella, ja häntä vastaan nostettu rikosoikeudenkäynti jatkui vielä hänen kuolemansa jälkeen, kunnes syyttäjä luopui jutusta hänen osaltaan.

Artiklan 301 ja muiden sananvapautta rajoittavien lakien (kuten: the Anti-Terror Law 3713 = Terrorismin vastainen laki 3713, the Law to Protect Atatürk = Laki Atatürkin muiston suojelemisesta, Press Law = Lehdistölaki, the Supreme Board of Radio and Television Law = Laki korkeimmasta radio- ja televisioneuvostosta) tarkoituksena on estää julkinen keskustelu. Sen avulla on lamaannutettu turkkilainen kansalaisyhteiskunta, oikeastaan estetty kokonaan sen syntyminen.

Minkään maan terve kehitys ei ole mahdollista ilman avointa julkista keskustelua ja kansalaisyhteiskuntaa. Turkin perustuslaki on laadittu vuonna 1980 sotilasvallankaappauksen tehneen juntan valtakaudella, sen militaristisessa hengessä. Useimmat Turkin tiedotusvälineet noudattavat tiukkaa itsesensuuria, minkä takia armeijan tabuina pitämiä aiheita ei käsitellä. Tällaisia aiheita ovat esimerkiksi armenialaisten kansanmurha (1915) ja kurdikysymys. Kun lehdet eivät kirjoita näistä aiheista, turkkilaisten enemmistö ei tiedä niistä tosiasioita eikä heillä ole minkäänlaista käsitystä ongelmien todellisesta laajuudesta. Suomessa vastaava tilanne olisi esimerkiksi se, että lainsäädännöllä estettäisiin kansalaissodan tapahtumien tutkiminen ja niistä kirjoittaminen, eikä niitä olisi koskaan käsitelty julkisesti. Suomen kansalaissotaan liittyviä asioita on kuitenkin selvitetty avoimesti ja vähitellen haavat ovat arpeutuneet.

Euroopan Unioni on vaatinut Turkkia kumoamaan artiklan 301 tai lieventämään sitä tuntuvasti ehtona unionin jäsenyydelle. Viime helmikuussa ulkoministeri Abdullah Gül ilmoitti haluavansa uudistuksia artiklaan 301, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut.