Kenraali Yasar Büyükanit on uhonnut lähettävänsä joukkonsa Pohjois-Irakiin eli Kurdistanin autonomiselle alueelle. Sen presidentti Masoud Barzani on toistuvasti ilmoittanut, että kurdit puolustautuvat mikäli Turkki hyökkää.

Jos sota syttyy, on vaara, että konflikti leviää koko Irakin alueelle, kuten Peter Brookers kirjoitti Boston Heraldissa kesäkuun alussa. Yhdysvallat on jatkuvasti ilmoittanut, että se ei hyväksy Turkin hyökkäystä. Näin tapahtui esimerkiksi 29.6.2007, kuten Today's Zaman kirjoittaa. Jos Turkki hyökkää, siitä tulee nopeasti kansainvälinen asia, päinvastoin kuin Turkin rutiininomaiset rajan ylitykset viime vuosikymmenellä. Esimerkiksi Kiina ilmoitti kesäkuun viimeisenä päivänä, että se ei hyväksy Turkin hyökkäystä Irakin kurdialueelle.

Jos Turkki hyökkää, on todennäköisempää, että se tapahtuu ennen vaaleja kuin niiden jälkeen. Turkin parlamenttivaalit ovat 22. heinäkuuta. Kyseessähän on ennen kaikkea valtataistelu syvän valtion ja pääministeri Erdoganin laillisesti valitun hallinnon välillä siitä, miten kurdikysymys ratkaistaan Turkissa. Kirjoitin aiheesta pessimistisen kolumnin Gulaniin toukokuussa. Nyt en ole enää yhtä pessimistinen. Armeija on tärkeä vaikuttaja Turkissa, mutta sen valta ei riitä vaalien estämiseen, vaikka se pystyi estämään parlamenttia valitsemasta Abdullah Gülia presidentiksi. Jos Turkki hyökkää Etelä-Kurdistaniin, seurauksena on, että kurdien keskinäisen yhteistyön paraneminen nopeutuu entisestään. Tämä prosessihan etenee nyt hyvin. Siinä suhteessa kurdit elävät oman historiansa käännekohtaa.