Olen unohtanut mainita, että uusimmassa Voimassa oli myös kirjoittamista käsittelevä kirjoitukseni otsikolla “Kirjoittamisen tuska”. Kimmo Jylhämö oli lyhentänyt juttua reippaasti, mistä se oli kylläkin parantunut (tai ei ainakaan huonontunut), mutta mainitsen kuitenkin, että jutun alkuperäinen otsikko oli “Kirjoittamisen tuska ja nautinto”.

Lehti on edelleen uusin Voima, sillä elokuussahan se ei ilmestynyt.

Voimaan kirjoittaminen on muuten ihan erilaista kuin muihin lehtiin kirjoittaminen. Yleensähän lehti ilmoittaa milloin juttu pitää olla valmis ja montako merkkiä siinä pitää olla. Kun jutun lähettää, niin seuraavan kerran asian kanssa on tekemisissä kun näkee sen painettuna lehdessä. Voimassa toimitaan ihan erilailla. Jutun pituus on “kirjoita niin paljon kuin sinusta tuntuu niin katsotaan sitten mihin paikkaan se laitetaan”. Siellä on henkilökuntaa, joka todella rakastaa editoimista, varsinkin tekstin lyhentämistä. Yleensähän toimitussihteerit haluavat mahdollisimman valmiita tekstejä, että pääsevät itse helpommalla. Ja kaikki lähetetään tarkastettavaksi, myös kuvien asettelu taittovedoksessa. Tällainen tapa on tietysti paljon työläämpi kuin ensin mainittu, mutta myös sellainen, jossa kehittyy kirjoittajana.