Eilen lähetin kustantajalle korjauksia, jotka ovat toivottavasti tämän kirjan (Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkki) vihoviimeisiä. Tuli helpottunut olo kun painoin sähköpostin send-nappia. Tämä projekti on loppusuoralla, voin vähitellen palata normaaliin elämään!

Kun kirjoittamisessa pääsee vauhtiin, siihen uppoutuu niin totaalisesti, että ympäristö unohtuu täysin. Samoin ajantaju. Joskus havahdun katsomaan kelloa. Onko jo ilta? Onko flow-tila tällaista? Olen varannut kirjastosta sitä käsittelevän kirjan, mutta jonossa on edelleen melkein sata ihmistä ennen minua ja jono etenee hitaasti.

Kun on kirjoittanut 10-14 tuntia joka päivä parin kuukauden ajan ja työ tulee valmiiksi, on mahtavasti aikaa tehdä kaikkea muuta. Suunnitelmia kyllä riittää... Ensimmäiseksi taidan kuitenkin siivota. Se, että kirjoittaessa ei kiinnitä huomiota ympäristöön, tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sotkuinen koti ei haittaa. Tavaroita lojuu hujan hajan ja niiden keskellä kulkee polku sängystä työpöydän ja jääkaapin luo.