Diyarbakirin entinen pormestari Mehdi Zana siis tulee Suomeen ensi viikolla ja osallistuu filmifestivaaliin, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani.

Hän on todella sympaattinen, olen tavannut hänet useita kertoja, viimeksi puolitoista vuotta sitten Diyarbakirissa. Olin ollut edellisenä päivänä auto-onnettomuudessa (bussi kaatui vuoristotiellä, kerron siitä joskus toiste....). Yleensä kurdit suhtautuvat onnettomuuksiin varsin rennosti. Onnettomuuksiahan on paljon ja ihmisiä kuolee muutenkin paljon, kurdit ovat turtuneet vastoinkäymisiin. Onnettomuuteni takia sain toki paljon sympatiaa, mutta kun pystyin kävelemään ja näytin muutenkin olevan kunnossa, niin sitä ei paljoa noteerattu. Ei ainakaan niin, että ohjelmaani olisi muutettu.

Olin kertonut ennen Diyarbakiriin tuloani haluavani haastatella Mehdi Zanaa, joten minuthan raahattiin suoraan hänen luokseen. Ennen kuin pääsin esimerkiksi ortopedin vastaanotolle, en nimittäin ollut kovin tyytyväinen Tatvanin sairaalan ainoan lääkärin tekemään tutkimukseen, joka kesti kaksi minuuttia. (Ortopedi ei tosin ollut yhtään sen perusteellisempi, mutta siitä joskus toiste.)

Näytin Mehdi Zanalle Diyarbakirin paikallislehdessä olleen jutun onnettomuudesta. Kesti hieman ennen kuin hän tajusi, että minäkin olin ollut kaatuneessa bussissa. Sitten hän reagoi aivan eurooppalaisittain: Herregud, oletko sinä ollut tuossa onnettomuudessa? Mene nyt lepäämään ja oletko käynyt lääkärissä??

Haastattelusta tehty lehtijuttu julkaistiin Vihreässä Langassa. Minulla ei ole juuri mitään mielikuvaa tapaamisesta, mutta onneksi olin äänittänyt haastattelun.

Mehdi Zana puhuu hyvää ruotsia.