Tulin eilen illalla Vanista Dogubayazitiin Ararat-vuoren lähelle. Tässä kuva, jonka otin tän aamuna Dogubayazitin basaarissa. Se on yksityiskohta naisten juhlapukukankaasta. Täältä on Iranin raja-asemalla Gürbülakiin matkaa 35 km ja basaarissa on paljon iranilaisia tavaroita.

Terveisiä Marialle ( http://www.mariar.vuodatus.net ) jonka blogia seuraamalla olen itsekin alkanut ottaa kuvia läheltä, ja katsella ympäristöä uudella tavalla.

Olen ollut Turkissa monissa kummallisissa tilanteissa, mutta eilinen matka Vanista Dogubayazitiin oli taas uusi kokemus. Kuski ajoi kuin mielipuoli, mutta siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta.

Mutta erikoista oli se, että  kun sotilaat pysäyttivät meidät Caldigranissa, kyseessä ei ollutkaan tarkastuspiste vaan he halusivat kyydin. Pakettiautossa oli siis matkustajina entinen poliittinen vanki, suomalainen ihmisoikeusaktivisti ja viisi turkkilaista sotilasta kivääreineen. Emme jutelleet matkan aikana vaan kuuntelimme Ciwan Hajon kurdiksi laulamaa rockia.

Kun sotilaat jäivät pois parikymmenen kilometrin päässä sotilaiden tarkastuspisteellä (siellä siis vaihtui työvuoro) he kiittivät kyydistä eivätkä katsoneet papereitamme. Ehkä Turkilla on vielä toivoa! Edellisellä tarkastuspisteellä santarmit tutkivat henkilökorttien lisäksi autojen tavaratilat ja kuskit joutuivat täyttämään kaavakkeen.

Tulin käymään Dogubayazitissa, koska ystäväni Nihatin isä on kuollut vähän aikaa sitten. Nihatin äiti sanoi minulle, että se oli Allahin tahto. Elämä jatkuu. Täällä on kylässä Nihatin sisko neljän kuukauden ikäisten kolmostensa kanssa. Hän hoitaa heitä aitinsa kanssa ja säteilee äitiyden onnea pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen. Vauvat ovat koeputkivauvoja, Turkissa on syntynyt viidet koeputkikolmoset.

Olen kritisoinut Turkin terveydenhoitojärjestelmää eri yhteyksissä (mm. väitöskirjassani) mutta kyllä se näyttää välillä toimivan ihan hyvin. Kolmoset syntyivät Istanbulissa, jonne on täältä matkaa kaksi tuhatta kilometriä. He syntyivät kuusi viikkoa etuajassa, mutta ovat terveitä ja voivat hyvin. Vauvojen äiti myöntää, että on tämä ollut aika rankkaa. Hän sanoi, että hänellä on ollut monenlaisia sivuoireita, mm. hampaat menivät niin huonoon kuntoon, että ne piti ottaa pois.

Ararat-vuori on todella upea, mutta täällä on kauhean kuuma jo aamuyhdeksältä. Olen nukkunut tosi huonosti. Joku kolmosista huusi vähän väliä viereisessä huoneessa ja lahella on tietysti moskeija (niitä on joka paikassa) josta kajahtaa rukouskutsu yöllä kello kolme. Lisäksi täällä tuntuu olevan tosi paljon koiria. Niitä ei näy kaupungilla, mutta koko yö kuului koirien ulvontaa.

Turkin poliittisesta tilanteesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. En edes yritä matkustaa Hakkariin. Siellä suunnalla odotetaan isompaa operaatiota, sillä Sirnakiin on koottu 250 000 sotilasta. Gabar- ja Cudi-vuorilla on taisteluja päivittäin armeijan ja kurdisissien välillä.

Dogubayazitissa ja Vanissa on kuitenkin rauhallista ja yritän nauttia tavalliseen elämään kuuluvista asioista kuten shoppailusta - tarjonta ja hintataso ovat sellaisia, että Suomessa vastaavasta ei osaa oikein edes uneksia. Haluaisin myös opetella virkkaamaan kurdilaisia pitsejä...

Kävin äsken kaupungintalolla juomassa aamuteetä pormestarin kanssa ja vein hänelle Kumppani-lehden, jossa on dogubayazitilaisen Nihat Gultekinin haastattelu. Tässä kaupungissa on naispormestari jo toista kautta! Hän on Mukaddes Kubilay. Dogubayazitit on todella kiinnostava kaupunki (en nyt ehdi kirjoittaa enempää, mutta kaupungista on oma kappale Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkissa).

Nihatin haastattelu löytyy tästä:

http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2006_4/4943

Kun etsin Kumppanin netti-sivuilta Nihatin haastattelua, sielta löytyi Turkki-juttujen arkisto (joista aika monet ovat minun kirjoittamiani). Tassa osoite:

http://www.kepa.fi/uutiset/search?sort_on=Date&sort_order=reverse&Maa%3Alist=Turkki