Tässä on pari kuvaa mielenilmauksesta Puistokadulta tänään 19.2. Poliisit kielsivät meitä menemästä ihan Turkin lähetystön eteen. Sen jälkeen kun Jukka Mallinen oli julistanut mielenilmauksen päättyneeksi pari henkilöä vei Hrant Dinkin kuvia sen talon portaille, jossa Turkin lähetystö sijaitsee.

Sää oli karmea, yhdeksän astetta pakkasta ja hyinen tuuli suoraan mereltä. Olin paikalla puoli tuntia ennen mielenilmauksen alkua, joten kun muita ihmisiä alkoi valua paikalle, kädet olivat jo niin kohmeessa, että sain tuskin laukaistua kameran. Ihmisiä oli paikalla muutamia kymmeniä, jotkut urhoollisesti jopa ilman päähinettä.

PENin toinen edustaja Jani Saxell joutui perumaan osallistumisensa sairastumisen takia. Suvi Arapkirli ja Laura Lodenius korostivat suomalaisten tukevan turkkilaisia artiklan 301 kumoamisessa.

Tässä puheeni:

Turkilla on synkkä historia maana, jossa toimittajia ja kirjailijoita murhataan ja heitä katoaa. Viime vuosikymmenellä tämä oli jokapäiväistä arkea, mutta viime vuodet sujuivat paremmissa merkeissä. Turkki kehittyi kohti demokratiaa ja sananvapautta.

Päätoimittaja Hrant Dinkin murha 19. päivänä tammikuuta on julma osoitus siitä, että myönteisen kehityksen kausi on päättynyt ja Turkki uhkaa palata takaisin entisiin aikoihin.

Hrant Dink oli syytettynä Turkin rikoslain artiklan 301 perusteella turkkilaisuuden häpäisemisestä. Myös Nobelin palkinnon saanut kirjailija Orhan Pamuk sai rikossyytteen samalla perusteella, mutta se peruttiin. Mutta Turkissa on edelleen vireillä useita oikeudenkäyntejä kirjailijoita ja toimittajia vastaan artikla 301:n perusteella.

EU-jäsenyysneuvottelut käynnistivät Turkissa uudistusten kauden. Myös tiedotusvälineiden asema parani. Turkin uudistukset on tehty EU:n painostuksesta.

Kansalaisyhteiskunta on Turkissa hyvin heikko. Ammattiyhdistykset ovat suurelta osin valtion kontrollissa, televisio-ohjelmissa on vain viihdettä ja sensaatiouutisia, vahvoja kansalaisjärjestöjä ei ole.

Kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen on välttämätön edellytys Turkin todelliselle uudistumiselle ja militaristisen hallinnon purkamiselle. Turkin perustuslaki on laadittu vuonna 1982 kenraali Kenan Evrenin sotilasjuntan aikana. Maassa pitää ylintä valtaa edelleen kansallinen turvallisuusneuvosto, jossa kenraalit ovat hallitsevassa asemassa.

Artikla 301 on armeijan ja sitä lähellä olevien tahojen työkalu estää julkinen keskustelu ja sen kautta maan uudistuminen. Tämä rajoittaa vähemmistöjen oikeuksien myös maan etnisesti turkkilaisten asukkaiden elämää.

Kun Turkin EU-jäsenyysneuvottelut jumiutuivat viime joulukuussa, Euroopan unioni vakuutti seuraavansa tarkasti Turkin kehitystä. EU:n on tehtävä enemmän, sen on tuettava turkkilaisen kansalaisyhteiskunnan vahvistumista.

Pääministeri Recep Tayyip Erdogan on taipunut myöntämään, että artiklaa 301 on muokattava. Armeijan komentajan Yasar Büyükanitin kanta sen sijaan ei ole tiedossa. Puolentoista viime vuoden aikana pääministeri Erdogan on useita kertoja vienyt parlamenttiin uudistusehdotuksia. Niitä ei kuitenkaan ole hyväksytty, eikä edes kunnolla käsitelty, koska armeija on tehnyt selväksi, että se ei hyväksy uudistuksia. Julkinen keskustelu on hiipunut kerta toisensa jälkeen. Tämä on osoitus turkkilaisen kansalaisyhteiskunnan heikkoudesta. Vaikka pääministeri Erdogan on vaatinut uudistuksia ja suuri osa turkkilaisista on kannattanut niitä, he eivät ole käytännössä uskaltaneet tukea Erdoganin uudistusvaatimuksia.

Turkin uudistumisen välttämätön edellytys on avoin julkinen keskustelu. Se ei ole mahdollista niin kauan kuin artikla 301 on voimassa. Se on kumottava välittömästi. Samoin kaikki oikeudenkäynnit, joita on vireillä tämän artiklan perusteella on peruttava ja vangit, joiden tuomio perustuu tähän artiklaan, on vapautettava.

EU-jäsenyysneuvottelut aloittivat uudistukset Turkissa. Vaikka jäsenyysneuvottelut ovatkin nyt jäissä, EU:n on osoitettava tukensa uudistuksille, jotka vahvistavat turkkilaista kansalaisyhteiskuntaa.

Eurooppa näyttää uskovan, että jos Turkki ei kehity kohti demokratiaa, se tekee yhteistyötä entisenlaisen Turkin kanssa. Tämä ei ole mahdollista. On uskallettava nähdä, että Turkissa on niin paljon muutospaineita, että maa ei pysy ennallaan. Jos tilanne ei kehity hyvään suuntaan, se huononee. Jos muutokset eivät tapahdu rauhanomaisesti, pinnan alla olevat jännitteet hakevat toisen purkautumiskanavan. Jos EU ei nyt tue militarismin purkua ja uudistumista Turkissa, sillä saattaa olla pian rajallaan yhtä vakava kriisi kuin Balkanin niemimaalla viime vuosikymmenellä.