Laitoin eilen linkin YouTubeen videoon Istanbulin mielenosoituksista. Siihen tullut kommentti osoittaa, että tarvitaan hieman taustatietoja. Mielestäni 6.3.07 Istanbulissa kuvattu video osoittaa kuinka jännittynyt ilmapiiri Turkissa nyt on. Mielenosoituksen syynä oli huhu siitä, että Abdullah Öcalan myrkytetään strontiumilla. Turkki ei päästä ulkomaista lääkäriryhmää Imraliin selvittämään hänen terveydentilaansa. Vastaavanlaisia mielenosoituksia on ollut muuallakin. Uutiset molotovin coktaileista ja poltetuista busseista osoittavat, että ne muuttuvat helposti mellakoiksi.

Turkissa on kolme miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Viime vuosikymmenen alussa armeija tuhosi kolme ja puoli tuhatta kurdikylää, joiden asukkaat pakenivat Istanbulin ja muiden suurkaupunkien slummeihin. Niissä on kasvanut uusi sukupolvi köyhyyden, toivottomuuden ja nöyryytysten keskellä, aivan kuin palestiinalaisten pakolaisleireillä (niissä tosin jo useampia sukupolvia). Mielenosoitusten syynä on oman raivon purkaminen tästä kaikesta, ei ulkomaalaisten mielipiteisiin vaikuttaminen.

Ottaen huomioon kuinka turkkilainen nationalismi on lisääntynyt, tilanne on räjähdysaltis. Jos Turkin ongelmiin ei aleta nopeasti etsiä poliittista ratkaisua, Turkki voi ajautua yhtä pahaan kaaokseen kuin 1980, jolloin katutaisteluissa kuoli reilun kahdeksan kuukauden aikana 3856 ihmistä. 12.9.1980 armeija rauhoitti tilanteen kenraali Kenan Evrenin johdolla. Sotilasvallankaappauksen seuraukset ovat olleet hirvittävät, eivät pelkästään kurdeille, myös turkkilaisen kansalaisyhteiskunnan kehittyminen tukahdutettiin, eikä se ole vieläkään toipunut tästä.

Jos tilanne kärjistyy samanlaiseksi kuin 1980, armeijankaan keinot eivät riitä järjestyksen palauttamiseen. Sehän hallitsee käytännössä Turkkia kansallisen turvallisuusneuvoston muodossa, välineet tähän antaa viime kesänä tiukennettu laki 3713. Armeijan keinot ihmisten kurissa pitämiseen on käytetty, ei ole olemassa kovempaa vara-arsenaalia, jota voitaisiin kaivaa esiin, jos tilanne kärjistyy. Kenan Evrenkin on nykyään sitä mieltä, että liittovaltiomalli saattaisi olla ratkaisu Turkin ongelmiin.

Vertailun vuoksi, katsokaa viime maaliskuun mellakoista Diyarbakirista kuvattu video. Ne tapahtuivat noin viikko newrozin jälkeen. Mellakat saivat alkunsa sissien hautajaisista kun ihmiset olivat raivoissaan siitä, että Turkin armeija oli käyttänyt kemiallisia aseita. Noissa mellakoissa kuoli lähes kaksikymmentä ihmistä. Näistä videoista näkee monenlaisia asioita, sen mukaan kuinka hyvin tuntee Turkin tilanteen. Minä kiinnitin huomion siihen, että viime maaliskuussa mielenosoittajat liikkuivat kasvot paljaana, mutta nyt monet ovat peittäneet kasvonsa kuten palestiinalaisetkin mielenosoittajat tekevät. Kun Turkin parlamentti hyväksyi viime kesäkuussa tiukennukset lakiin 3713, sen tavoitteena oli antaa poliiseille ja armeijalle kovemmat keinot mielenosoitusten tukahduttamiseen. Sen seurauksena myös mielenosoittajien asenteet ovat koventuneet. Usein mielenosoituksissa on niin paljon ihmisiä, että poliisin resurssit eivät riitä pidätysten tekemiseen heti. He kuvaavat osanottajia, ja hakevat heidät kotoa myöhemmin. Mutta ketä näistä kuvista tunnistaa?

Kerroin Diyarbakirin mellakoista tässä blogissani viime maaliskuussa, tässä uudelleen linkit videoihin. Ne latautuvat aika hitaasti, mutta tarkistin juuri, että kummankin saa edelleen näkyviin:

29.3.2006

30.3.2006