Sirkun vaalitilaisuudessa ja newroz-juhlassa oli niin kiinnostavia keskusteluja, että suunnittelimme tapaavamme keväällä uudestaan. Kyse ei ole suuresta järjestelystä, vain yhteisen ajan sopimisesta esimerkiksi yliopiston kuppilaan tai Cafe Caisaan. (Syksyllä kun kirja ilmestyy, voisi järjestää isomman tilaisuuden.) Mutta en ole hoitanut sitäkään, sillä kirjan viimeistelyssä on yllättävän paljon hommaa. Minulla on myös työn alla neljä kiireellistä lehtijuttua... lähetin niitä tänään jo kaksi....

Lähden viikon kuluttua lomalle Englantiin, joten ehdotan, että tapaamme toukokuun alkupuolella. Van-kirja on pakko olla silloin valmis, koska minulla on muutakin tekemistä!

Kaikki kurdeista kiinnostuneet ovat tervetulleita. Lähettäkää minulle s-postiosoite, niin sovitaan aika s-postitse. Cafe Caisassa olleiden ihmisten s-postiosoitteet minulla onkin jo. Osoitteeni on: [email protected]

Ja miten Van-kirja etenee? Se on jäljessä siitä missä vaiheessa matkaopas oli viime vuonna tähän aikaan, mutta edellä siitä missä artikkelini Yildizin kirjaan "Turkki, kurdit ja EU" oli viime vuoden huhtikuussa. Silloin vasta printtasin netistä aiheeseen liittyvää materiaalia. Van-kirjasta voin sanoa toistaiseksi vain sen, että sen nimeksi EI tule "Urartun lapset", joka oli minun ehdotukseni. Kirja ilmestyy LIKEn ja Rauhanpuolustajien Pystykorva-sarjassa.

Eli huhtikuussa tähän blogiin ei ole enää odotettavissa montaakaan postausta (paitsi jos tulee tärkeää kerrottavaa), mutta seuratkaa Sahmarania. Jos en ehdi kirjoittaa sinne muuta, niin ainakin Gulanin kolumnit pitäisi saada aikaiseksi kerran viikossa. Suostuin tietysti kun minut pyydettiin Gulanin kolumniksi, ja juttujen kirjoittaminen Etelä-Kurdistaniin on ollut hauskaa ja haastavaa. Mutta en tajunnut miten paljon työtä siinä on, yksi juttu joka seitsemäs päivä! Olen alkanut lukea turkkilaisten lehtien kolumneja ihan uudella tavalla - siellä on uskomattoman ahkeria tyyppejä, esimerkiksi Mehmed Ali Birand kirjoittaa melkein joka päivä, en tajua miten hän ehtii. Asioita täytyy nimittäin pohtia oma aikansa ennen kuin niistä voi vetää johtopäätöksiä. Kolumnin kirjoittamisesta tulee oma elämäntapansa. Asioita alkaa seurata pitäen mielessä koko ajan, että miten kirjoitan tästä ja mitä asioita kommentoin. Minulla on koko ajan mukana muistivihko siltä varalta, että inspiraatio iskee. Mutta yleensä se ei iske ennen kuin viimeisenä iltana ennen dead linea.

Laskurin mukaan blogissani käydään 50-90 koneelta joka päivä. Se osoittaa, että tämä aihe kiinnostaa monia, yritän kirjoittaa tänne useammin sitten kun kirja on valmis! Sahmaranin luvuista minulla ei ole tietoa.