Katsoin mitä kirjoitin viime vuoden huhtikuussa, kun lähetin matkaoppaan tekstin kustantajalle. Lähetin nimittäin juuri äsken kustannustoimittajalle Serhildan-kirjan korjauksia. Hän jää huomenna lomalle ja jättää aineiston taittajalle, joka puurtaa töissä.

Fiilikseni ovat nyt aika samanlaisia kuin viime vuoden keväänä. "Serhildanin" taitto on helpompi kuin matkaoppaan, ei tarvitse miettiä otsikkohierarkiaa, boldauksia, hakemistoa jne. Kirja on edennyt aikataulun mukaisesti, kansikin alkaa olla jo valmis.

Näin kirjoitin viime vuonna:

Eilen lähetin kustantajalle korjauksia, jotka ovat toivottavasti tämän kirjan (Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkki) vihoviimeisiä. Tuli helpottunut olo kun painoin sähköpostin send-nappia. Tämä projekti on loppusuoralla, voin vähitellen palata normaaliin elämään!

Toiveajattelua! Työ on omalta osaltani valmis vasta sitten, kun teksti on kirjapainossa... aina on jotain mitä pitää vielä tsekata.

Kun on kirjoittanut 10-14 tuntia joka päivä parin kuukauden ajan ja työ tulee valmiiksi, on mahtavasti aikaa tehdä kaikkea muuta. Suunnitelmia kyllä riittää...

Ensimmäiseksi taidan kuitenkin siivota.

Nyt ei tarvitse siivota paljoa. Meillä oli ylioppilasjuhlat pari viikkoa sitten ja oli pakko tehdä suursiivous jo silloin. Voin keskittyä kasvimaan kitkemiseen ja papereiden järjestämiseen, mitä olenkin jo tehnyt paljon tänä keväänä. Arkistoni on nyt paremmassa järjestyksessä kuin koskaan aikaisemmin. Muutenkin on ollut aikaa tehdä kaikkea sellaista, mitä en ole viime vuosina ehtinyt kun olen reissannut Turkin ja Suomen väliä (kahdeksan matkaa lokakuun 2004 ja joulukuun 2006 välisenä aikana). Kiitos ajankäytön uudelleen suunnittelusta kuuluu Turkin sisäasianministeriölle - mikäli se ei olisi julistanut minua persona non grataksi, minulla olisi tuskin ollut aikaa kirjoittaa "Serhildania".