Tässä tulee vihdoin vastaukseni Laurille. Kirjoitin hänelle blogissani 3.7.2007. Laurin vastaus on kirjoitukseni perässä. Laitan uuden vastaukseni kuitenkin tähän, koska edellisestä on jo kulunut pitkä aika, joten kaikki eivät varmaan enää seuraa onko kommenttini ilmaantunut Laurin viestin perään.

Vastauksesi tuli juuri kun minulla oli se aika viikosta, jolloin kirjoitan kolumnin Gulaniin. Ja sen jälkeen olen ollut kiireinen, koska olen koko heinäkuun töissä asunnottomien sosiaalitoimistossa.

Sinun vastauksesi oli lyhyt, ja minäkin vastaan lyhyesti. En käy läpi blogissasi ollutta postausta kirjastani Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkki, enkä kommentoi blogiisi tulleita viestejä. Pari asiaa kuitenkin. Toteat, että et ota kantaa mielipidekysymyksiin. Tällä tokaisulla jätit käsittelemättä kirjani keskeisen sisällön, eli kurdien kulttuurin ja tilanteen esittelyn. (Sinulla ei ilmeisesti ole asiantuntemusta kommentoida sitä, koska sivuutat täysin kirjan pääasian ikään kuin se olisi vain mielipidekysymys.) Sinulla on sama strategia kuin turkkilaisilla virkamiehillä kurdikysymykseen, hekin käyttäytyvät ikään kuin kurdeja ei olisi olemassakaan. Eräänä esimerkkinä on puolustusministeri Mehmet Vecdi Gönülin haastattelu viime marraskuun Voimassa, mihin olen viitannut aikaisemminkin. Vilkaise otsikkoa! Ja kommenttisi päätät toteamalla, että et aio jatkaa tätä keskustelua. Mutta juuri keskustelua Turkissa tarvitaan. Turkkilaiset (ja turkologit) tarvitsevat sitä mielestäni enemmän kuin kurdit (ja kurdologit), sillä kurdit ovat jo oppineet käymään varsin hyvin julkista keskustelua.

Arvelet blogissasi, että kirjani on ensimmäinen suomenkielinen kirja Kaakkois-Turkista. Se on ensimmäinen Turkin ulkopuolella julkaistu Kaakkois-Turkin matkaopas, eikä niitä Turkissakaan ole julkaistu kuin kaksi ennen tätä. Olen kuvannut kokemukseni ja sen mitä näin niin hyvin kuin pystyin. Jos sinun Kaakkois-Turkkisi on erilainen, kirjoita toki siitä oma kirjasi. Saatat saada apua turkkilaisilta aineiston keräämiseen, jolloin työsi on helpompaa kuin minulla. Kritisoit minua siitä, että en tiedä tarpeeksi Turkista. Olen kyllä tehnyt parhaani. Menin pyytämään tietoja Turkin valtion matkailutoimistosta Mikonkadulta. Sainko sieltä apua? En! Minut melkein heitettiin ulos, kun henkilökunta kuuli, että olen Teetä Kurdistanissa -kirjan kirjoittaja. Ja jos olen kuvannut turkkilaiset liharuuat väärin, niin siitä ansio kuuluu pelkästään sinulle. Pyysin sinua kuvailemaan ruokia, kun kävit Vanissa syksyllä 2005. Olen itse kasvissyöjä, enkä tiedä liharuuista muuta kuin sen, että joissakin ruuissa on lihaa ja niihin minä en koske. Pyysin sinun apuasi, koska olit kahden kuukauden aikana ainoa suomen kieltä puhuva ihminen, jonka tapasin. Arvelin, että väärinkäsityksiä lihapöperöiden laadusta ei tule kun niistä kysyy samaa kieltä puhuvalta ihmiseltä.

Myönnän, että kirjassa on joitakin pieniä virheitä, joista useimmat liittyvät muihin asioihin kuin kurdeihin. Osa väitteistäsi on tulkintakysymyksiä. Yleisesti puhutaan esimerkiksi Ottomaanien imperiumista eikä Osmanien imperiumista. "Tavallisista" suomalaisista lukijoista kovin monet eivät tiedä, ketä osmanit olivat. Ja Bosporin salmen sanotaan yhdistävän Välimeren ja Mustanmeren, ei Marmara-merta ja Mustaamerta. Asiat, jotka ovat yksiselitteisesti virheitä, korjataan seuraavaan painokseen. Blogissani on kategoria "Matkaoppaan päivitykset", sinne otetaan vihjeitä vastaan. Toivottavasti saan turkkilaisilta jatkossa enemmän apua turkkilaiseen kulttuuriin liittyvistä asioista kirjoittamiseen. Serhildan-kirjan turkkilaiset nimet olen tarkastanut internetin turkkilaisista lähteistä, englanninkielissä lähteissä ei läheskään aina ole kirjoitettu nimiä turkkilaisilla kirjaimilla. Tämä olisi kannattanut tehdä jo matkaoppaaseen.

Syy, miksi ihmettelen sitä, että halusit minulta tietoja kurdeista, on se, että olet useassa yhteydessä kritisoinut asiantuntemattomuuttani. Miksi tuhlasit aikaasi tietojen hankkimiseen ihmiseltä, joka on mielestäsi näin epäpätevä? Ihmettelen tätä nyt enemmän kuin silloin.

Toivon, että turkkilaisten kanssa toimivat henkilöt etsisivät kirjoistani tietoa kurdeista eikä virheitä turkkilaisista. Ilman kurdikysymyksen ratkaisemista Turkin tilanne pysyy vaikeana ja vaikeutuu vielä nykyisestään. On myös turkkilaisten etu, että tilanne normalisoituu. Turkkihan voisi olla upea monikulttuurinen maa. Kurdeista ei ole kirjoitettu paljoa, joten kirjoistani välittyy edes välähdys siitä, millaista Kaakkois-Turkissa on ja miten kurdit kokevat elämänsä siellä. Minulla on kurdien näkökulma, joku toinen välittää turkkilaisen näkökulman. Sama asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä kenen silmillä niitä katsoo. On esimerkiksi eri asia olla poliisilaitoksella pidätettynä kuin työskennellä siellä poliisina. Kurdeilla on enemmän kokemuksia pidätettynä olemisesta kuin poliisina työskentelemisestä, ja se on myös oma kokemukseni poliisiasemista. Mutta myös poliisin kokemus on kertomisen arvoinen.

Kiitos vinkistä Murat Belgen kirjasta (olin kuuntelemassa hänen puhettaan Lontoossa huhtikuun lopussa, kerron siitä tässä blogissani 20.5.2007). Ostan kirjan kun menen seuraavan kerran Istanbuliin.

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta nyt alan nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys ja työpäivä. (Huomenna täytyisi keksiä mihin sijoitan psyykkisesti sairaan asunnottoman naisen, jolla on porttikielto asuntoloihin. Sairaalan mielestä hän on liian terve sairaalaan. No, asia ratkeaa tavalla tai toisella. Nythän yöt ovat lämpimiä, ja kun hän viettää jonkin aikaa kadulla, hän on luultavasti säiden viiletessä tarpeeksi sairas päästäkseen sairaalaan. - Lisäys seuraavana päivänä: Asiakas sai asuntolapaikan.)

terveisin Kristiina Koivunen

Ps. Kurdit kuuluvat kurdologian, eivät iranistiikan piiriin, vaikka kurdi onkin persian sukulaiskieli.